tiistai 12. joulukuuta 2017

Muistiinpanoja osa 2: Älykkyyden minimivaade


Älykkyys on tavoitteellista toimintaa monimutkaisessa ja osittain ennustettavassa ympäristössä. Tavoitteellinen toiminta tarvitsee tuekseen jonkinlaisen muistin joka pitää tavoitteen tallessa. Tämän lisäksi tarvitaan jonkinlainen mekanismi joka vertaa järjestelmän nykytilaa tavoitetilaan ja tarvitaan jonkinlainen mekanismi joka osittaa päätavoitteen saavuttamisen osa-tavoitteisiin ja välivaiheisiin. Tämän lisäksi tarvitaan jonkinlainen päätöksentekomekanismi, joka aloittaa osatavoitteiden suorittamisen tietyssä järjestyksessä, jotta päätavoite saavutetaan.

Jotta järjestelmä voi verrata sisäistä tilaansa tavoitetilaan, sillä pitää olla myös jonkinlainen sisäinen kello tai aikajärjestelmä, jonka puitteissa asiat tapahtuvat. Tämän lisäksi järjestelmällä pitää olla jonkinlainen kyky representoida sisäisiä tilojaan. Esimerkiksi, mikäli yksisoluinen oleno voi hakeutua kohti ravintoainetta (vaikkapa glukoosia) sillä pitää olla sisäinen mittari, joka tarkkailee solun sisällä olevaa glukoosin määrää. Mikäli glukoosin määrä koko solun sisällä on alhainen pyrkii tuo eliö sitten suorittamaan koordinoituja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Tämän lyhen analyysin perusteella on mahdollista sanoa, että älykkyys tarvitsee monimutkaisuutta tai ns. kompleksisuutta ilmetäkseen. Kompleksisuus on puolestaan useiden eri osatekijöiden tai “moduulien” järjestäytynyttä yhteistoimintaa. Sokeasta järjestelmästä, jonka osaset ovat “tyhmiä” on ts. mahdollista saada ulos älykästä toimintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti