maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pachamama aquí te encuentro



Se on hassua miten iso osa fyysisistä vaivoista on lopulta puhtasti στην ψυχή. Kävin muutamia vuosia sitten terkkarissa, sanoivat periaatteessa ettei skolioosille voi oikeastaan tehdä mitään -- kipuja voi vähentää kuulemma liikunnalla. Työskentelin tässä viimeisen vuodena aikana kolme kuukautta aktiivisesti poistaen mielestäni painajaismaisia traumoja, jonka jälkeen selkärankani suoristui...yhden katarttisen viikonlopun aikana.

Kävin reilu viikko sitten sijoiltaan menneen leuan takia terveyskeskuksessa, jonotin kolme tuntia ja sanoivat siellä että syö buranaa. Totesin vain että ok... Menin hengaamaan kavereiden kanssa, seurassa oli joku outo reikiparantaja, joka laittoi etusormensa laukanivelieni päälle ja hengittiteli vain rauhallisesti. Hän ei siis käyttänyt mitään voimaa, silmistäni lähti näkö, päässä rupesi surisemaan ja alkoi oksettaa. Seuraavana yönä leukani palasi oikeaan asentoonsa "itsestään".

"Siento el fuego dentro dentro..." 

Tiedemiehenä joudun vaan toteamaan että elämä on outoa.