tiistai 29. syyskuuta 2015

Kiusaajat ja muut pahikset


Olen tässä viime päivinä pohtinut miten ihmiset tekevät nykyhetkessä päätöksiä, joista he saavat huomenna kärsiä. Vaikka joku kertoisi näille ihmisille, että joskus tulevaisuudessa heidän tekemänsä päätös aiheuttaa heille itselleen kärsimystä, he menevät ja tekevät päätöksensä silti. Eikä siinä kaikki, ihmiset tekevät päätöksiä, joista saavat varoituksia, että tulevaisuudessa tulee kärsimystä eikä asioita enää saa korjattua ja jos saa, se tulee olemaan monta kertaa haastavampaa kuin mitä se olisi ollut nykyhetkessä. Hyvä esimerkki on Suomi ja nykyinen pakolaiskriisi.

Suomen valtionhallinnossa ja sivistyneen kansan keskuudessa on tiedetty jo lähemmäs neljä vuosikymmentä että Suomessa viriää huoltosuhde- ja eläkepommi. Suomessa on myös tiedetty lähes yhtä pitkään että syntyvyys laskee niin alas, ettei väestörakenne pysy yllä. Korjausliike olisi ollut suhteellisen helppo: houkutellaan vuosittain n. 2000 lisääntymisikäistä maahanmuuttajaa Suomeen 1980-luvun alusta lähtien, siten, että he haluavat täällä pysyä (tämä siis muun maahanmuuton lisäksi).

Joka vuosi maahanmuuttajapopulaation kulttuurinen pääoma Suomesta olisi kasvanut ja aina seuraavan vuoden ihmisten integroiminen olisi ollut helpompaa ja helpompaa. Siten, ehkä semi-raskaiden alkuinvestointien jälkeen alle kymmenessä vuodessa Suomeen olisi tullut n. 20 000 työntekijää, jotka olisivat maksaneet verojaan tähän maahan ja joista osa olisi voitu työllistää oman maan kansalaistensa integroimiseen, kielen opetukseen yms. Samalla he olisivat myös saaneet lapsia, jotka paikallisessa päivähoidossa ja koulussa olisivat oppineet Suomea. Jos leikitään että ensimmäinen aalto olisi tullut 1980-luvun alussa, vuoteen 2010 mennessä Suomessa olisi ollut n. 100 000 “ylimääräistä” aikuista, veroja maksavaa Suomea puhuvaa henkilöä (olettaen että maahanmuuttajat olisivat myös saaneet lapsia), vuoteen 2020 mennessä n. 150 000. Maahanmuutto maksaa itsensä takaisin pienellä viiveellä, lisäksi se turvaa huoltosuhteemme ja olisimme pienemmässä shokissa siitä että pitää ottaa parituhatta sotapakolaista. Samalla todennäköisesti valtion kassa olisi paremmassa kunnossa kuin se on nyt ja talousvaikeudet olisivat pienempiä. Mutta ei, on paljon kivempaa olla rasisti nykyhetkessä ja vihata ihmisiä.

Nyt Suomi on siinä tilassa että pitää ottaa enemmän pakolaisia lyhyemmässä ajassa, koska Suomen velkakertymä on liian suuri suhteessa työväestön kokoon ja hoivaa tarvitsevien eläkeläisten määrään. Ironista on myös se, että juurikin ne tahot jotka nyt vouhottavat suomalaisen kulttuurin vaarantumisesta, olisivat maahanmuuttajia ottamalla turvanneet suomalaisen kulttuurin olemassaolon. Vuosittainen pieni sopeutuminen maahanmuuttajiin olisi ollut pienempää kuin nyt tuleva jättirysäys. Lisäksi, maahanmuuttajat jotka olisi saatu arvostamaan suomalaista kulttuuria olisivat myös tukeneet suomalaisen kulttuurin säilyttämistä jos heidät olisi otettu rakkaudella ja ystävyydellä vastaan. Mutta ei, on paljon kivempaa ja siistimpää olla rasisti ja vihata ihmisiä.

Suomen on pakko ottaa nyt muutaman vuoden sisään melkein 500 000 maahanmuuttajaa, jotta saadaan edes jonkinlaista takautuvaa korjausta verokertymään… Olettaen tietysti ettei teknologia kehity liikaa seuraavan 30-vuoden aikana, jolloin yksinkertaisia suoritettavia tehtäviä, kuten kadunlakaisua, siivoamista tai marjojen poimintaa ei ole ulkoistettu koneille… Mikä tietysti on oletuksena naivi. Xenofobia, rasismi ja ihmisten vihaaminen on ollut tosi kivaa viimeiset 30-vuotta, mutta nyt ollaan siinä pisteessä ettei tämän hauskuuden tuomaa vahinkoa yksinkertaisesti saada korjattua.

Suomen valtion velka on pysyvästi kestämättömällä kannalla, jos veronkiertoa ei tilkitä. Mutta kun veronkierto on niin kivaa ja pitäähän meillä nyt olla rikkaita ihmisiä joilla on yhteisistä säännöistä erivapauksia, koska Suomessa maksetaan muutenkin liikaa veroja… Mutta niin, jos Rikkaat olisivat jo vuosia olleet kiertämättä veroja, niin olisiko Suomen veroprosentti niin korkea – olisiko paine maahanmuuttajien ottoon niin suuri? Vastaus on ei. Suomalaiset ja Suomen hallitukset ovat lahjakkaasti kusseet omiin muroihinsa vuosikymmenien ajan. Nyt edelliset sukupolvet, jotka näistä pöljyyksistä ovat äänestäneet ovat eläköitymässä ja tulevat korjaamaan aikaisempien idioottimaisuuksiensa hedelmät maailmassa jota he itse halusivat. Kannattiko äänestää konservatiivipuolueita? Tuskinpa vain.

Valtionhallinnosta saa kauniin analogian siihen miten monet ihmiset hoitavat ihmissuhteitaan. 13-15-vuotiaana eräs HJ -niminen henkilö organisoi kiusaamisringin ja terrorisoi yhtä kohteistaan 7-luokalta 9-luokan loppuun. Luonnollisestikin tuon kiusatun, RM, elämä oli kurjaa ja helvetillistä. RM:llä oli itsetuhoisia ajatuksia ja RM yritti itsemurhaakin pari kertaa. 22-vuotiaana RM oli enemmän tai vähemmän selvinnyt menneisyytensä kurjuuksista ja päässyt tasapainoon itsensä kanssa. RM oli muusikko ja erään keikan jälkeen HJ tuli keskustelemaan RM:lle ja kehui tämän musiikkia ja oli olevinaan hyväkin ystävä. RM pyysi HJ:tä poistumaan ja sanoi ettei halua olla tämän kanssa missään tekemisissä. Pelkästään tämä pieni torjunta sai sitten HJ:n murtumaan ja kitisemään siitä hän ei oikeasti ollut paha ihminen eikä hänen tarkoituksensa ollut kiusata. Hänellä oli kuulemma univaikeuksia ja toistuvaa ahdistusta tekojensa johdosta. Sen lisäksi että HJ oli tehnyt RM:n elämästä helvettiä kolme vuotta, hän toi nyt omien valintojensa johdosta syntyneet kärsimykset RM:lle.  Missään vaiheessa HJ ei kysynyt RM:ltä, että miten tämä voi, tai voisiko hän jotenkin hyvittää tekonsa. Kiusaajien maailmankuva on selvästi totaalisen vinoutunut.

Olisi varmasti ollut sekä kiusatulle että kiusaajalle helpompaa vain se, että kiusaaja olisi jättänyt tekonsa tekemättä. Tällaisissa tilanteissa se kumpi osapuoli nukkuu huonommin kertoo siitä kumpi on konfliktiin syypää.

Hannu Lauerma, Turun vankilan psykiatri, on julkisissa haastatteluissa ja esiintymisissään kertonut samankaltaisista oireiluista vangeilla. Murhaajat joutuvat kohtaamaan kummituksia viruessaan selleissään. Ilmeisesti ahdistuskohtaukset ovat niin pahoja että ne muuttuvat psykooseiksi ja osa menettää murhansa takia mielenterveytensä pysyvästi. Osa taas läskistyy ja menettää kehonsa terveyden ja mahdollisesti siten toimintakykynsä enemmän tai vähemmän pysyvästi. Murhakin on jotain sellaista, mitä nyt ei ole ihan pakko tehdä. Murhaajien onnistunut paluu yhteiskuntaan on joissakin tapauksissa myös riippuvainen siitä että saavatko he anteeksiantoa murhaamansa ihmisten perheiltä. Kysymys tietysti kuuluu, että onko näillä perheillä mitään syytä tai insentiiviä armahtaa murhaajaa. Maailman rikoshistoriassa on myös tapauksia jossa murhaaja oppii katumaan tekojaan vasta vuosien päästä ja tässä vaiheessa anteeksiannon saaminen murhatun perheeltä onkin astetta vaikeampaa. Perhe on tehnyt sovintonsa menneisyyden kanssa, hyväksynyt kuoleman ja kykenee elämään onnellisesti ilman surua ja ahdistusta. Perhe nukkuu yönsä rauhallisesti ja hyvin. Murhaaja ei.

Murhaaja on tässä vaiheessa oman kuoppansa kaivanut ja joutuu sen kanssa elämään. Mikäli hän olisi osoittanut katumusta aiemmin hän olisi saanut kenties anteeksiantonsa, mutta ylpeys tai muu typeryys kait sitten esti. Ihmiset jotka toimivat näin odottavat että he saavat tehdä paskat tekonsa ja sitten sovittaa tekonsa siinä aikataulussa kun se heille sopii. Tämä taas osoittaa sen etteivät he oikeasti kadu tekojaan vaan he haluavat päästä eroon omasta kärsimyksestään – heitä motivoi edelleen itsekkyys ja itsekeskeisyys. Useimmiten tämän tyyliset ihmiset sitten myös olettavat ettei heidän paskuuksiensa uhreille tarvitse tehdä sovituksia. He vain ruikuttavat anteeksiantoa, tarjoamatta mitään edes symbolista jolla voisivat osoittaa aitoa tahtoa korjata asioita. Etelä-Afrikassa totuuskomission työskentelyn myötä monet valkoiset jotka tajusivat tehneensä kammottavia tekoja, tarjoutuivat auttamaan ja työskentelemään niiden perheiden hyväksi, joita he olivat vahingoittaneet. He saivat anteeksiantonsa ja mielenrauhansa, sillä he tekivät jotain sen eteen.

Se mikä kussakin yllä kuvatussa tilanteessa on kuitenkin käsittämätöntä on se, että joka kerta seuraukset ovat olleet enemmän tai vähemmän jonkun tiedossa. Kaikki ovat teemoja joita käsitellään kaunokirjallisuudessa, radion keskusteluohjelmissa, TV:ssä ja jopa Raamatussa ja Koraanissa. Selitykseksi tuskin käy se, ettei tekoja suorittava henkilö ole ollut tietoinen siitä että hän joutuu tekojensa seuraukset elämään läpi. Miksi ihmiset valitsevat tehdä asioita, joista he eivät ole valmiita kärsimään seurauksia? Esimerkiksi vanhemmat jotka pahoinpitelevät tai hyväksikäyttävät lapsiaan, vain koska heillä itsellään on surkea fiilis, vaikuttavat olevan tyrmistyneitä siitä kun lapset jossain vaiheessa toteavat että nyt riittää ja lähtevät lätkimään.

Minulla on kroatialainen naispuolinen ystävä jonka perhe kohteli häntä roskaämpärinä koko hänen lapsuutensa ja varhaisaikuisuutensa. Kyseinen henkilö tekee nyt väitöskirjaa robottien näköjärjestelmästä Durhamin yliopistossa ja näillä näkymin meinaa jäädä Yhdysvaltoihin, koska kokee sen olevan ystävällisempi paikka kuin Euroopan (kiitti vaan rasistit). Vanhemmista isä on ilmeisesti päätynyt lataamoon sillä on tajunnut että tytär saattaa muistaa hyväksikäyttöä ja äidillä on ilmeisesti psykosomaattisista syistä pahenevia syövän oireita. Tyttärellä ei luonnollisestikaan ole mitään motivaatiota auttaa vanhempiaan. Hän on käynyt pitkän prosessin oman eheytymisensä vuoksi ja on lähellä loppua. Hän on saavuttamassa tasapainoa ja hyvinvointia ja kykenee luottamaan taas toisiin ihmisiin. Hänen vanhempansa ovat muuttuneet hänelle täysin neutraaliksi. Hän ei koe edes vihaa heitä kohtaan.

Kutsuttakoon kroatialaista ystävääni BY:ksi. BY on eheytynyt omin avuin, ilman vanhempiensa tukea. Hän on kiivennyt synkästä syvästä kuopasta. Mitä luulette, kun hän on itse nähnyt vaivansa, itkenyt itkunsa ja oksentanut pahoinvointinsa, tuleeko hän tasapainopisteen saavutettuaan koskaan antamaan anteeksi? Juttu on siis siinä, että BY voi hyvin. Hän ei ole enää katkera tai vihainen. BY kukoistaa, mutta ei vain yksinkertaisesti halua nähdä vanhempiaan enää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hänellä ole minkäänlaista sisäistä kipinää huolehtia vanhemmistaan. BY:n vanhemmat ovat hänelle saman arvoisia kuin viereisessä korttelissa asuva pankin vahtimestari, jota hän ei ole koskaan tavannut.

BY ei halua nähdä vanhempiaan, sillä he eivät lisää hänen hyvinvointiaan millään tavoin. Olen huomannut omasta elämästäni että kiusaajille ja muille pahoinpitelijöille näyttäytyy mahdottomana (tai pelottavana) se ajatus että uhri voisi kasvaa ulos heihin kohdistetusta terrorista. Kun uhri kuoriutuu ulos kotilostaan metamorfoosin myötä, suhde kiusaajaan on katkennut kokonaan. Uhri ei enää voi antaa anteeksi ja vapauttaa kiusaajaa kärsimyksistään. Jotta uhri voisi tämän tehdä, uhrilla pitäisi olla negatiivisten emootioiden tai ahdistuksen ajama motivaatio, halu päästä irti omasta vihasta ja katkeruudestaan. Moni kiusaaja erheellisesti luulee uhrin vapautumista katkeruudeksi. – Ei, kyse on jostain ihan muusta, mikä on kiusaajana kannalta pahempi vaihtoehto. Eli siitä, ettei suhdetta enää mitenkään saa korjatuksi, koska sitä suhdetta ei enää ole. Kiusaaja joutuu vain olemaan ahdistunut paskuuksiensa kanssa -- olen myös nähnyt omin silmin miten tällainen tilanne aiheuttaa kuolemaan asti kestävää ahdistusta ihmisissä.  Tietysti on myös tilanteita, joissa on vain järkevää katkoa suhteet kiusaajiin tai muihin pahiksiin, jos on varma siitä että asian kanssa voi elää kitisemättä asiasta jälkikäteen.

Itse olen miettinyt että mitä sitä pitäisi tehdä siinä vaiheessa kun tapaa omia kiusaajiaan uudestaan vuosien jälkeen. Nopean nettiselailun perusteella nämä sankarit eivät näytä menestyneen elämässä kovin hyvin, ovat rautakaupan myyjiä, huonekalujen nostelijoita varastoduunissa tai rivikoodareita irrelevanteissa firmoissa. Kuvista näkee että ovat pöhöttyneet ja läskistyneet. Suuri määrä potentiaa on jäänyt käyttämättä ja elämän suhteen on luovutettu jo alle 30-vuotiaana. Ehkä siinä on rangaistusta tarpeeksi ettei missään vaiheessa tajua elämän syvempien salaisuuksien edes olevan olemassa. Mitä salaisuudet ovat? Sitä en kerro.  -- Mutta... juuri siitä syystä, että bussissa istuva vierustoverisi saattaakin tietää, kannattaa olla kaikkia kohtaan ystävällinen. Kannattaa toimia siten, että kuka tahansa vastaantuleva ihminen saattaisikin olla se joka sytyttää merkityksen kipinän elämässäsi, jos ei suoraan niin välillisesti. Voihan olla myös niin, että jos tuo ihminen katoaa elämästäsi, että se viekin sinun mahdollisuutesi kokea elämää merkityksellisesti missään olosuhteissa. You never know.

Annetaan siis sotapakolaisten tulla ja pidetään heistä huolta, maailmassa on tarpeeksi vihaa, pelkoa ja katkeruutta. Ei hyväosaisten suomalaisten ole tarpeen sitä lisätä. Kuka tietää, ehkäpä heidän joukossaan on seuraava syöpiä parantava tiedemies, jonka keksinnön avulla sinun lapsenlapsesi pelastuu ja sitä myöten tyttäresi onni ei kariudu ikävään traumaan. Parempi olla tekemättä päätöksiä joista huomenna tulee kärsimystä.


2 kommenttia:

  1. Maahanmuutto kuulostaa periaatteessa hyvältä ratkaisulta huoltosuhdeongelmaan. Vasta-argumentiksihan on esitetty, että integraatiota ei joistain syystä saada käytännössä onnistumaan. Kuulemma Ruotsissa maahanmuuttajat ovat muodostaneet liiaksi omia yhteisöjään ja hoodejaan, jotka ovat vaatineet järjestyksenpidon lisäresurssoimista, esim. Malmössa. On myös esitetty, että turvaverkostomme passivoisi liiaksi; USAlaisen järjestelmän on esitetty kannustavan enemmän työllistymiseen. Tietysti USAssa on myös enemmän ghettoja kuin täällä. Miten kommentoisit näitä väitteitä?

    VastaaPoista
  2. Vastaukseni on se, että olen itse käynyt Malmössä ja että alueen ongelmia on selvästi liioiteltu mediassa, kuten Kreikan kriisin yksityiskohdistakin tietoisesti valehdeltu (voit lukea aiempia kirjoituksiani aiheesta).

    Toinen juttu on siinä, että maahanmuuttoon ja siihen liittyvään integraatioon tulee nykyisessä tilanteessa liittymään ongelmia, ihan vaan koska huoltohsuhteen korjaaminen on aloitettu ainakin 20 vuosikymmentä liian myöhään ja etnosentrisesti tyhmillä ja väärillä tavoilla. Ruotsissa, sen verran kuin vastakkainasettelua on päässyt syntymään, sitä on myös päässyt syntymään koska valtaväestö on ollut ennakkoluuloista ja antanut jengitymisen tapahtua. Suomessa toistetaan lahjakkaasti ruotsin virheitä kun katutason maket ja facebookin kaket lietsovat olematonta vastakkainasettelua. Tänne saapuvia ihmisiä motivoi yhteen lyöttäytyminen kun pitää ruveta pelkäämään arjessa selviytymistä.

    Jos ei maahanmuuttajia sisällytetä työelämään ja jos heidän korkeakouluttautumistaan ei helpoteta, syntyy pitkälti tuloeroihin perustava juopa valtaväestön ja vähemmistön välille. Valtaväestöltä usein vain unohtuu tässä kaikessa se, että he eivät tajua olevansa omien alkukantaisten apinavaistojensa ajamia. He näkevät maahanmuuttajat pahoina ja maahanmuuttajat näkevät heidät pahoina. Lisäksi, jos ei maahanmuuttajille aktiivisesti tarjota täysin 100% ilmaisia kielikursseja jonne ohjataan kädestä pitäen ja tarjota mahdollisuutta opiskella paikallisen maan peruskoulun historian kursseja ja selitetä alusta lähtien miten paikallisissa kerrostaloissa on hiljaisuusnormit jne. taatusti syntyy konflikteja. Ihan sekin varmaan helpottaisi asioita jos maahan saapuvilla viitsittäisiin antaa heidän omalla kielellään introa paikallisista normeista (mitä ei tehdä, esim. sukupuolten tasa-arvo). Tämä taas olisi helpompaa jos Suomeen olisi viitsitty ottaa eritaustaisia maahanmuuttajia ja tarjota heille koulutusta jo aikaisemmin (mutta ei, rasismi on ollut niin kivaa). Ihmiset kyllä ymmärtävät tapojen erilaisuutta ja osaavat sitä kunnioittaa kun se heille selitetään ja kun selitetään että normien rikkomisesta tulee sanktioita.

    Valtaväestön edustajat eivät oikein koskaan mieti sitä että saattaisi olla ihan hyvin niin että joutuisi itse pakenemaan farsia puhuvaan maahan ilmastopakolaisena. -- Ei varmaan olis kovin siisti fiilis kun ei kukaan jaksaisi nähdä vaivaa kielen opettamiseen tai selittää että miten paikalliset kiekurakirjaimilla kirjoitetut sosiaaliturvahakemukset pitäisi täyttää tai missä osoitteessa se oma koti nyt oli ja miten täällä nyt sitten toimiikaan vedenlämmitys kaasupolttimolla... Jne. kyllä se arjen askareista selviäminen vieraassa maassa vie liikaa mentaalisia resursseja jo itsesään, siihen päälle kun pitäisi vielä pystyä sosialisoimaan paikallisten kanssa... Tuskinpa suomalaiset pärjäisivät sen paremmin pakolaisina ollessaan. Valtaväestön edustajat myös monesti unohtavat että heidän korkea elintasonsa perustuu halpaa ryöstettyyn öljyyn, halpoihin ryöstettyihin mineraaleihin jne. Ei ole sattumaa että pakolaiset tulevat niistä paikoista mihin länkkärit ovat sotaisat lonkeronsa tunkeneet.

    Kolmas juttu on siinä ettei maailmaa ilman konflikteja kannata edes haluta. Konflikteissa on aina jotain opittavaa ja jotain kehityttävää. Pitää olla totaalinen palikka jos odottaa että näin pahasti myllerryksessä olevalla planeetalla voisi miljoonien ihmisten siirtyminen paikasta toiseen tapahtua ilman konflikteja, kun suomalaiset mätkivät toisiaan turpaan baarissakin. Toki olisi kivempi jos nämä konfliktit olisivat joitain muita konflikteja kuin nykyisiä, mutta ehkä kukin maahanmuuton vastustaja voi miettiä että mistä se öljy on peräisin jolla oman tietokoneen näppis tehty. Tai voi sitten miettiä, että onko KEHY-rahojen leikkaaminen fiksua, koska se tarkoittaa sitten sitä ettei sitä apua voi viedä paikanpäälle...

    Tässä yleisessä keskustelussa jota julkisuudessa ja somessa käydään on niin paljon typeryyttä ja kapea katseisuutta etten edes tiedä että mistä pitäisi aloittaa...

    VastaaPoista