maanantai 17. elokuuta 2015

Spanda / Vibraatiot & Meditaatio

Esittelen tässä blogikirjoituksessa yhden meditaatiotekniikan, jolla saa aikaan pysyviä muutoksia sekä kehossaan että näkö- tai havaintojärjestelmissään. Ennen tekniikan esittelemistä käyn läpi lyhyesti muutamia taustateoreettisia asioita liittyen sekä hindulaiseen että buddhalaiseen meditaatioperinteeseen.

Hindulainen meditaatioperinne eroaa buddhalaisesta välillä niinkin radikaalisti etteivät koulukunnat ole edes samaa mieltä meditaation lopullisesta päämäärästä. Useimmille hindulaisille perinteille lopullinen päämäärä on atman'in (Sielun) ja Brahman'in (Universaalin tietoisuuden) saumaton yhteensulautuminen. Buddhalaisille koulukunnille taas keskeistä on anatman'in (ei-sielun) oivaltaminen, ts. sen ettei Universaalia tietoisuutta ole. Toisin ilmaistuna, universaalilla tietoisuudella ei ole minkäänlaista samaistujaa tai tarkkailijan kokemusta.

Molemmilla koulukunnilla on, laajasti ymmärrettynä, kuitenkin useita samankaltaisuuksia keskenään, sekä menetelmissä että fenomenologiassa (suom. kokemuksen tasolla). Yksi keskeinen näistä, mikä yhdistää ainakin Theravada -buddhalaisuutta ja Kashmirin shaivalaisuutta on nk. vibraatioiden tai väreilyiden tunnistamisen menetelmä. Shaivalaisuudessa tätä kutsutaan spandaksi, buddhalaisuudessa tälle ilmiölle on useita kuvaelmia tai termejä, mutta tavallisimmin tätä ilmiötä tavataan kutsua "impermanenssiksi" tai "anicca'ksi" (suom. pysymättömyys).  Koulukunnilla on eroa sen suhteen miten tätä vibraatiota havaitaan ja miten siihen suhtaudutaan, ilmiö vaikuttaisi kuitenkin olevan molemmilla koulukunnilla sama.

Spanda on sisäisen energian tai "kehorepresentaation" värisemistä siellä, mihin huomio kehon sisällä keskittyy (spandalla on myös muita nimiä, kuten kundaliinienergia ja prana, mutta näillä termeillä puhuttaessa tätä energiaa lähestytään eri näkökulmista). Tavallisimmin spandameditaatiossa keskitytään nk. chakra -pisteisiin. Kun meditaation myötä opitaan havaitsemaan eri energiakeskusten väreilyä tai spiraalimaista pyörimistä, voidaan näitä kehon sisäisiä tuntemuksia ohjata muihin energiakeskuksiin. Mikäli yhden keskuksista saa auki voimakkaasti, voi pienillä lisäharjoituksilla siirtää väreilyn yhdestä chakrasta toiseen.

Väreilyssä ei ole kyse lihaksiston väreilystä, eikä kyse ole väreilystä, jota voi havaita nykyisillä lääketieteellisillä instrumenteilla. Omasta kokemuksestani kuitenkin tiedän, että toiset ihmiset voivat havaita tämän väreilyn painamalla kätensä kokeneen meditoijan kehoa vasten pian spandameditaation jälkeen. Kyse ei myöskään ole sydämen sykkeen aiheuttamasta kehon tärinästä. Kyse on varsin tasarytmisestä ja tasaisen voimakkaasta väreilystä, joka voi olla yli 10 kertaa nopeampaa kuin sydämen syke. Mainittakoon kuitenkin tuon väreilyn voimakkuuden ja tasaisuuden riippuvan meditoijan kokeneisuudesta. Ennen vakiintumistaan spandan taajuudet heittelehtivät melko holtittomasti mataliin ja korkeisiin. Lisäksi, eri meditaatiokierron vaiheissa eri taajuudet ovat enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. (Meditaatiokierto viittaa tässä siihen ilmiöön, että meditaatioharjoituksissa edistyminen noudattaa tiettyä syklistä kaavaa. En käsittele tätä asiaa pidemmälti.)


Tästä eteenpäin tässä kirjoituksessa oletetaan koko maailmankaikkeuden muodostuvan tietoisuudesta ja materiaaliset ilmiöiden olevan vai "kuvia" tai ilmiöitä tietoisuudessa. Mikäli tätä on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, voit ajatella vettä. Vedessä voi olla kaikenlaisia ilmiöitä, kuten aaltoja, pyörteitä ja virtauksia, mutta ne eivät ole olemassa "erillään" vedestä. Vesipyörre on vain hetkellinen ja paikallinen ilmiö suuremmassa vesimassassa. Kehomielemme on samankaltainen väliaikainen ja -paikkainen kuva tietoisuudessa. Tällä tavalla päästään lopulta eroon siitä vaikeasta kysymyksestä että mikä lopulta on se "juttu", joka väreilee. Tietoisuus väreilee ja tietoisuus voi tuntea oman väreilynsä.

Theravada -buddhalaisuudessa pyritään eksplisiittisesti havaitsemaan väreilyjä, eikä meditoijallle tai oppilaalle selitetä minkä väreilyä nyt siis pitäisi havainnoida. Theravada -koulukunnan opiskelijaa ohjataan meditaatiossa keskittymään havaintoihin ja huomioimaan joka kerta kuin havainnon kohde vaihtuu ja sen jälkeen nimeämään tuo uusi havainnon kohde. Kyseeseen kelpaavat kuuloaistimukset, muistot, tunteet, kehoaistimukset tai mitkä tahansa. Keskeistä on vain pyrkiä huomaaman joka kerta kun huomiossa tapahtuu muutoksia. Aluksi muutoksia voi olla vaikea huomata, voi olla että huomaat yhden muutoksen kerran kahdessa sekunnissa, jolloin "väreily" jonka huomaat on puoli hertsiä (0.5hz). Mikäli meditoidessasi päätät keskittyä hengitykseesi ja huomaat että kehotuntemuksesi hengityksestäsi muuttuu vaikkapa kaksi tai kolme kertaa sekunnissa, niin silloin tämä on väreilyä 3hz:n taajuudella. Sen jälkeen kun olet saanut arvioitua että kuinka monta muutosta sekunnissa olet havainnut, voit sanoa joko ääneen tai mielessäsi arvion tuosta luvusta. Monesti meditoiminen tällöin ulkopuolisen silmissä näyttää siltä että meditoija vain luettelee lukuja satunnaisesti. "Kolme" ... "Kaksi" ... "Kolme" ... "Neljä" .... "Neljä" ... "Neljä"...


Päätäessäsi kokeilla tätä menetelmää, voit yrittää laskea muutosten määrän sekunnissa, pyrkimällä arvioimaan kuinka monta muutosta huomiokyvyssäsi tapahtuu kahden sydämen lyönnin välissä. Useimpien nuorten terveiden ihmisten leposyke on n. 60 lyöntiä minuutissa, mikäli normaali leposyke on vähän korkeampi, voi se meditaatiossa olla kuitenkin lähellä 60:tä. Mikäli leposykkeesi on huomattavasti korkeampi, voit yrittää vain mielessäsi arvioida että kuinka pitkä aika sekunti on ja laskea muutoksia, jotka mahtuvat mielikuvitussekuntisi sisään. Theravada -tekniikalla monesti tämä väreily tuntuu pään sisällä tai pään alueella, tämä on kuitenkin illuusio, sillä tietoisuus ei ole pään sisällä, alussa voi olla kuitenkin helpompi vain kuvitella kaiken tapahtuvan pään sisällä.

Vibraatioiden ylittäessä n. 7- - 11hz:n taajuuden, ne saattavat ruveta assosioitumaan erilaisiin strobovalomaisiin ilmiöihin näkökentässä. Laskiessasi silmät suljettuina intensiivisesti vibraatioita, huomaat näkökenttäsi väreilevän samaan tahtiin kuin mitä lasket muutoksia tietoisuudessasi. Ylitettyäsi tämän rajapyykin, et voi enää palata takaisin, ilmiö muodostuu pysyväksi ja havaitset väreilyjä eri objekteissa silmät auki. Ilmiö pysyy vaikka et meditoisi, myös valot ja valojen lähteet väreilevät. Välillä ilmiö voi olla voimakkaampi välillä heikompi, mutta on lopulta pysyvä muutos tietoisuudessasi. Tämä sama väreilyn aistiminen koskee myös tuntoaistiasi. Kun ylität tämän rajapyykin ja lasket kätesi eri objektien pinnoille, koet miten ne väreilevät (sisään ja ulos tietoisuudesta).


Tämä on se mitä buddhalaiset tarkoittavat impermanenssilla, kaikki objektit jotka ovat tietoisuudessa (joko sinun rajoittuneessa tietoisuudessasi tai maailmankaikkeuden tietoisuudessa) ovat sekä tyhjiä (niiden takana ei ole syvällisempää todellisuutta) ja pysymättömiä (ne pomppivat sisään ja ulos tietoisuudesta). Aluksi tätä ilmiötä voi olla helppo havaita arkielämän objekteissa kuten tietokoneen näppäimistössä tai appelsiineissa. Lähestyessäsi syvällisempiä oivalluksia kykenet suhtatumaan emootioihisi, tuntemuksiisi, suruihisi yms. samanlaisina objekteina tietoisuudessa kuin mitä appelsiinit ovat. Sivuhyöty tai seuraus tästä on se, että suhtaudut emootioihisi vähemmän riepottelevina, sillä opit tarkkailemaan niitä aaltoilevina objekteina jotka ilmestyvät ja katoavat.

Seuraava vaihe tästä on huomata se, miten tarkkailija eli jonkinlainen "minäkokemus" väreilee myös. Minäkokemuksen väreilyttäminen, tai sen väreilyn huomaaminen, on haastavaa. Sen tapahtumista voi joutua odottamaan hetken, mutta sen havaittuaan voi onnitella itseään. Theravada -buddhalaisuuden määritelmän mukaan tämä on ensimmäinen virstanpylväs nelivaiheisessa prosessissa, jota kutsutaan valaistumiseksi. Englannin kielellä niitä henkilöitä jotka tähän vaiheeseen pääsevät, kutsutaan nimellä stream entrant. Arviolta tuhannet ihmiset ovat saavuttaneet tämän vaiheen, joten siinä mielessä ei ole kyse mistään loputtoman ihmeellisestä asiasta.

Mikään ei ole pysyvää, ei edes minäkokemus. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon että siinä vaiheessa kun kykenee havaitsemaan vibraatioita, jotka ovat luokkaa 20-40hz, voi keskittyä esim. meditoijien yleiseen kiusaan eli syyhytyksen/kutituksen tunteeseen. Yllettyään tälle tasolle voi syyhytystä tarkkailla vibraationa ja oikeastaan huomata että kyseessä on vain äärimmäisen nopea ja paikallinen ilmiö. Kutituksen tunteesta muodostuu helposti hyödyllinen ja mielenkiintoinen harjoituksen kohde. Oletettavasti syyhytys onkin juuri tietyn tyyppisen kutituksen viestimiseen erikoistuneen hermosolun hetkellistä ylivilkkautta. Sinä meditoijana kykenet jopa havaitsemaan yksittäisen neuronin yksittäisen laukeamisen monta kertaa sekunnissa.

En ole Theravadalaisia menetelmiä tutkiessani kuitenkaan törmännyt Shaivalaisuuden keskeiseen käsitteeseen, eli Spandaan. Shaivalaisuudessa, trika yogassa tai nk. tantrassa, eräs keskeisin oivallus mitä meditoija voi saavuttaa on nk. spandan kokeminen. Shaivalaisuudessa tätä lähestytään hieman eri vinkkelistä kuin äsken kuvatussa Theravada -buddhalaisuudessa. Tavallisesti ihmisiä ohjataan havaitsemaan kehojensa sisäisiä energiavirtoja mielikuvaharjoitteiden avulla ja sitten vain keskittymään eri chakroihin eri järjestyksessä, jolloin tavoitteena on eräänlaisen kehotietoisuuden kehittäminen. Oman kokemukseni mukaan sillä ei ole väliä että minkä chakran avaa ensimmäisenä. Lisäksi, siinä on yksilöllisiä eroja mikä kenellekin on helpointa. Olen alla kuvatussa tekniikassa valinnut yhden jonka koen itselleni helpoksi.

Spandan havaitsemiseen ei kuitenkaan löydä ohjeita kovin helposti. Tekniikoita on kuitenkin monia ja ne yleensä välitetään suullisesti opettajalta oppilaalle. Seuraava tekniikka on kuitenkin yksi, jonka olen havainnut erityisen toimivaksi itselläni.
Blogipostauksen meditaatiotekniikka on numero 43/112 800-luvulla kirjoitetusta Vigyan Bhairav Tantrasta. Utelias henkilö löytänee loputkin tekniikoista googlen avulla

Kun ryhdyt meditoimaan, paina kielesi kitalakeasi vasten. Kuvittele tämän jälkeen että olet kokonaisuudessasi oman kielesi päällä. Kuvittele että koko olemuksesi on keskellä kielesi kärkeä, siinä kohtaan jolla kosket kitalakeasi kielelläsi. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, yritä tuntea jalkasi, kätesi, keuhkosi, sukuelimesi yms. kielessäsi. Siirrä koko tietoisuutesi itsestäsi kielesi kärkeen. Älä välitä mahdollisista rekursio-ongelmista tai "loputtomista silmukoista". Kun olet asettunut mukavaan (istuma-)meditaatioasentoosi ja valmistautunut kokemaan itsesi kielessäsi, avaa suusi siten kuin olisit juuri sanomassa jotain. Tässä meditaatiossa suu pysyy auki koko ja koko hengitys (sisään ja ulos) tapahtuu suun kautta.


Tämän jälkeen tee syviä hengityksiä joissa tyhjennät keuhkosi niin tyhjäksi kuin pystyt ja kun aloitat sisäänhengityksen pidä keskittyminen kielesi kärjessä. Kun hengität SISÄÄN tunnet aluksi viileän ilmavirran kielesi molemmin puolin. Kun keskityt tarkemmin, huomaat että kielesi rupeaa värisemään. Tämä on aluksi ihan puhdasta lihasvärinää. Tämä lihasvärinä johtuu siitä etteivät ajatukset, jotka normaalisti muodostuisivat päänsisäiseksi puheeksi, pääse aktivoitumaan. Ihmisen päänsisäinen puhe käyttää apunaan kurkunpään ja kielen lihaksistoa ajatusten muodostumisessa. Uloshengityksen aikana keskity vain aistimaan väreilyä ja tyhjentämään keuhkosi, älä välitä mistään muusta. Jälleen kun on sisään hengityksen vuoro yritä aistia kielesi väreily, se voi olla hyvinkin nopeaa. Yritä hengittää hitaasti ja keskittyä väreilyyn niin intensiivisesti kuin kykenet. Yritä tuntea miten kielesi väreily valuu jopa kurkkuusi asti. Kun kykenet "siirtämään" kielesi väreilyn kurkun alueelle, väreily on muuttanut luonnettaan. Se mikä väreilee ei ole enää fyysinen kehosi vaan nk. hienovarainen keho (engl. subtle body).

Kun saat kurkkuchakran väreilemään selvästi tiedät onnistuneesi tekniikan ensimmäisessä osassa. Siinä vaiheessa kun mietit että tapahtuuko tämä väreily nyt sittenkin fyysisessä kehossasi vai kuvitteletko vain väreilyn tapahtuvan lumelääkkeen tapaan jossain mielessäsi, niin tiedät onnistuneesi hienovaraisen kehon aktivaatiossa. Väreily tapahtuu tietoisuudessasi, mutta eri ilmiötasolla kuin missä fyysinen kehosi on. Tätä on turha pohtia sen enempää. Kyse on ihan oikeasta ilmiöstä.

Kurkkuchakran väreillessä n. 7 -- 10hz:n taajuudella voit yrittää visualisoida sen sinisenä valona ja keskittyä siihen syvemmin ja syvemmin. Tällöin hyödynnät tuntoaistin lisäksi näköaistinkin, joka on ihmisen aisteista voimakkain ja saat väreilyn paremmin hallintaasi. Valon visualisoinnin tuottaessa vaikeuksia, voi kyseisen yksityiskohdan jättää huoletta sivuun.

Tuntiessasi kurkkuchakran väreilyn kiistattoman selvästi, voit yrittää siirtää huomiotasi alaspäin, kohti aluetta joka on rintalihastesi välissä. Siirtäessäsi huomiotasi kurkkuchakrastasi alaspäin on tärkeää samalla kokea kurkkuchakran yhä väreilevän. Kun siirrät huomiotasi alaspäin voit visualisoida valon siirtyvän huomiosi mukana ja samalla kun huomiosi siirtyy päätepisteeseensä voit visualisoida sen vihreänä valona.

Pyrkimys on aktivoida sydänchakraa ja mikäli värivalojen näkeminen ei ole sinun juttusi voit vain kokeilla aistia miten väreily "valuu" alaspäin. Voit myös kokeilla kevyesti mielesi voimalla ohjata / työntää väreilyä hellästi  alaspäin. Sen jälkeen kun olet saanut kurkkuchakrasi aktivoitua ja tiedät että ilmiö on vakaalla pohjalla on tarkoituksena pyrkiä viemään väreilyä alaspäin jokaisella sisäänhengityksellä. Kun saat ohjattua riittävästi energiaa rintalihastesi väliin koet selvästi miten uusi keskus kehossasi rupeaa aktivoitumaan. Sen pitäisi väreillä samaan tapaan kuin alla oleva kuva.







Kun sydänchakra rupeaa aktivoitumaan se rupeaa pikkuhiljaa väreilemään kurkkuchakran tavoin. Lopulta avautussaan se väreilee omatoimisesti ja voit lopettaa kieleesi keskittymisen, sydänchakran voit sen jälkeen saada väreilemään vain keskittymällä rintalihastesi väliseen alueeseen hengittäessäsi. Sydänchakran väreilyt tapahtuvat erillään sydämen toiminnasta. Sydänchakran ollessa nimensä mukaisesti lähellä sydäntä, voi sen väreilystä tulla kokemattomille paniikkia. Tuntemukset voivat mennä sekaisin fyysisen sydämen toiminnan kanssa. Sydänchakran väreily voi tuntua takykardialta, mitä se ei ole. Sydänchakran sykkeiden ja taajuuksien vaihtelut voivat tuntua fyysisen sydämen muljahteluilta, mitä ne eivät ole. Sydänchakran aktivoiduttua se ei tarvitse tuekseen energiansiirtoja muista chakroista.  Eräs hyödyllinen meditaatioharjoitus onkin opetella huomaamaan fyysisen sydämen sykkeet erillään sydänchakran väreilystä. Tämä voi viedä hieman aikaa, mutta vakuutan omaan kokemukseeni pohjaten että se täysin mahdollista

Sen jälkeen kun sydänchakra syttyy, voi meditaatiossaan pyrkiä ohjaamaan hengityksestä sisään imeytyvää väreilyä (pranaa) suoraan sydänchakraan. Sydänchakran kasvaessa leiskuvantuntuiseksi väriseväksi palloksi rintakehässä, meditaatiokokemus muuttuu euforiseksi. Tässä euforiassa voi kylpeä sen itsensä vuoksi tai sitä voi ruveta käyttämään meditaation kohteena. Ruvetessasi laskemaan sydänchakran väreilyjä keskittyneesti, huomaat hyvin nopeasti miten väreilyn taajuuksien laskeskelu tapahtuukin pään alueella. Sydänchakran energia on siirtynyt kuin itsestään pään alueelle. Pian huomaakin näkökentän ruvenneen väreilemään. Mikäli chakrat ovat tuttuja entuudestaan, niin kokenut meditoija huomaa intensiivisen väreilyn siirtyneen kolmannen silmän alueelle -- tässä vaiheessa fyysisessä kehossa saattaa tuntua otsan kohdalla voimakasta kihelmöintiä. Pian tämän jälkeen moni huomaakin että tätä väreilyä voi siirtää ympäri omaa kehoa tai kehotietoisuutta. Mitä tällä väreilyllä nyt sitten tekee on kokonaan toinen kysymys, johon en tässä rupea esittämään vastauksia. Kukin voi tykönään kokeilla mitä tapahtuu kun siirtää tuota nopeasti väreilevää energiaa päälakensa alueelle. Tuota väreilyä, joka tuntuu näkökentässäkin, kutsutaan siis spandaksi. Spanda on Shivan (Universaalin tietoisuuden) väreilyä, eli Shaktia (Universaalin tietoisuuden luova / feminiininen puoli).

Yllä kuvatulla spandatekniikalla, kuten Theravada -tekniikallakin, on piste jonka ylittämisen jälkeen muutokset omassa kokemusmaailmassa ovat pysyviä. Joillekin ihmisille se on sydänchakran aukaminen, toisille se on näkökentän väreily -- tai energian siirtyminen kolmannen silmän alueelle (tämä ei ole vielä kolmannen silmän aktivoitumista kuitenkaan). Sydänchakran aukeamisen jälkeen kehotuntemukset muuttuvat kun ihmisestä tulee herkempi sekä negatiivisille ajatuksille, unille ja muille sellaisille asioille. Sydänchakran avautumisen jälkeen voi olla vaikea pitää puoliaan maailmassa jossa pärjääminen edellyttää toisten ihmisten motiivien epäilemistä ja jatkuvaa varuillaanoloa, ettei joudu hyväksikäytetyksi. Yhtä lailla, sydänchakran avautumisen jälkeen elämään rupeaa vyörymään uusia ihmisiä ja onnekkaita sattumuksia. Tämä voi kuulostaa hölynpölyltä, mutta ei ole lopulta niin ihmeellistä kunhan muistaa että koko maailmankaikkeus on tietoisuutta ja se mikä muuttuu sinun tietoisuudessasi muuttuu koko maailmankaikkeuden tietoisuudessa. Sydänchakran avaamisella on ts. sosiaalisen todellisuuden tason seurauksia, ja ne voivat olla peruuttamattomia. Mikäli saat spandatekniikalla näkökenttäsi väreilemään, olet silloin samankaltaisessa pisteessä, kuin mitä olet ylläkuvatussa Theravada -tekniikallakin. Tämän jälkeen näkökenttäsi väreilee pysyvästi eikä takaisin ole menemistä. Väreily ei kuitenkaan ole häiritsevää tai altista onnettomuuksilla, voit yhä huoletta ajaa autoa jne.

Kuten huomaamme. Molemmissa koulukunnissa väreilyllä / vibraatiolla on joku yhteys ja merkitys henkiseen kehittymiseen. Vaikka tekniikat ovat samankaltaisia, on niissä kuitenkin eroja, jotka vievät hieman eri paikkoihin mentaalisessa avaruudessamme. Kumpi on parempi? Kumpaa suosittelisin käytettäväksi? En usko että sillä on väliä, Theravada -tekniikkaan voi hyvin sisällyttää kielivibraatioiden laskemisen ja jatkaa suoraan "buddhalaiseen" avaruuteen. Yhtä lailla, kielivibraatiotekniikka ei yksinkertaisuudestaan tai helppoudestaan johtuen sovi kaikille. Theravada -tekniikan näkökulmasta voit ihan hyvin keskittyä hengityksessäsi fyysisten vatsalihastesi hengityksestä johtuvaan väreilyyn ja rakentaa vibtaatiometsästysanalyysisi ("neljä" ... "viisi"... "seitsemän") sen veraan. Itse esittelin kielitekniikan, koska se on mielestäni hyvin helppo ja yksinkertainen eikä vaadi suurta tarkkaavaisuutta jotta kykenee huomaamaan kielensä värisemisen.

 Kommentit tervetulleita.

[EDIT: 17.08.2015 22:11]

P.S. Vibraatioidenmetsästystekniikkaa pitää harjoittaa tosissaan parin kuukauden ajan n. 15 -- 30 minuuttia päivässä, jotta tässä kuvatut efektit rupeavat tapahtumaan. Tosissaan harjoittaminen tarkoittaa sitä että tekniikkaa harjoittaessaan harjoittaa sitä kuin pää olisi tulessa.

5 kommenttia:

  1. Tänne kommenttiosastolle oli ilmestynyt yksi kommentti. Virheklikkauksen johdosta tuo kommentti deletoitui vahingossa. Kommenttia ei enää saa palautettua sillä bloggerissa ei ole undelete -toimintoa. Pahoitteluni kommentin jättäneelle. Mikäli kommentoija on blogin vakiolukija, toivon että hän näkee tämän pahoittelun ja jättää kommenttinsa uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Hmm.

    Halusin kysyä, että missä mainitsemasi kutina ilmenee, ja ilmeneekö se vain meditaation aikana? Entä strobovalomaiset aistimukset, jos ne liittyvät tietoisuuden tiloihin, niin voiko paljon meditoivilla henkiöillä niitä tulla myös muulloin kuin meditoidessa?

    En tarvitse kuvailemasi kaltaisia tekniikoita saavuttaakseni euforian ja lopulta egokuoleman meditoidessani. Ongelmana on se, että normaalielämässä olen alkanut kokea suuria ja pelottavia asioita kehotietoisuuden tasolla, jotka saattavat johtua intensiivisestä meditaatiosta. Olen käynyt useammalla eri erikoisalan lääkärin vastaanotolla kehoni merkillisen oirelun vuoksi, ja toistaiseksi mitään lääketieteellistä selitystä vaivoille ei ole löytynyt. Olen ajoittain todella masentunut tilanteeni johdosta, sillä tämä tuntuu täysin hallitsemattomalta. Koko ajan pelkään, mitä tapahtuu seuraavaksi. Voinko enää ikinä elää normaalia elämää? Edes meditaation vähentäminen ei auta; masennus vain pahenee, huimauskohtaukset lisääntyvät ja alan vieroitusoireenkaltaisesti kokea toistuvia unihalvaustiloja (jotka onneksi ovat ekstaattisia eivätkä painajaismaisia).

    VastaaPoista
  3. Kuvailemani tekniikka ei johda egokuolemaan. Ei ainakaan sillä tavalla kuin sinä omaa kokemustasi kuvailet. Sinun kokemuksesi ovat melko spesifejä oireita ihan muista jutuista -- itse elin läpi noita vaiheita melkein 6-8-vuotta sitten. Meditatiiviisia huippumielentiloja voi ajatella haarautuvana puuna, olet kiivennyt yhden haaran yhteen latvaan, jolla on samankaltaisuuksia (jaettua aikaisempaa runkoa) muiden tilojen kanssa.Tuo ei ole se haara mihin useimmat buddhalaista samadhia tavoittelevat haluavat kiivetä. Mikäli kaipaat tarkempaa ohjeistusta voit kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen michael.laakasuo[ät]helsinki.fi

    VastaaPoista
  4. Olen ihan avoin sille mahdollisuudelle, ettei kokemani egokuolema ole meditaation huippukokemuksena se, mitä buddhalaiset tai muut tavoittelevat. Olen myös kokenut erilaisia meditaation huipputiloja, pitkään luulin samadhin huipun olevan se tila, jossa ajatukset ovat täysin lakanneet (sitä intentiota myöten, joka pyrkii pitämään ajatukset kurissa), ja sähköiskun voimalla vyöryvä ekstaasitila täyttää tietoisuden, jossa ei ole enää sijaa minkäänlaisille "mielentiloille". Jonkinlainen samadhi tämäkin käsittääkseni kyllä on, ja sen aikana esim. hengitys tuntuu lakkaavan.

    Oikeastaan tuolloin hankalat oireeni alkoivat, kun aloin kokea noita ekstaattisia tiloja, joissa mieli ei ollut enää läsnä. Olen jättänyt suurimman osan oireistani mainitsematta, en halua kirjoittaa niistä julkiseen blogiin. Elämäni ja mielenterveyteni on kuitenkin horjunut niin suuresti, että välillä kun olen täysin luovuttanut sen suhteen, että voisin hallita eloonjäämistäni, niin silloin meditaation huipputilatkin tuntuvat itsestään työntävän vielä yli seuraavan reunan, ja egokuolema josta mainitsin tuntuu todellakin kuolemalta: oma olemassaolo katoaa täysin, tarkkailukokemusta myöten. Se, mikä siitä seuraa, ei ole sanoin kuvailtavissa, enkä pysty edes palauttamaan muistikuvia mieleeni noista tiloista, sillä mieli ei ollut niissä missään muodossa läsnä.

    En ole vakuuttunut siitä, että pystyisit minua ohjaamaan tästä eteenpäin, enkä tiedä pystyykö kukaan, mutta yritän käyttää kaikki eteeni tulevat mahdollisuudet kysyäkseni neuvoa muilta.

    VastaaPoista
  5. Tee niin kuin parhaaksi näet. Sähköpostiosoitteeni on yllä jos haluat asiasta keskustella.

    VastaaPoista