sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

From the House Inside of Dreams and Sleep

You don't know
About the clouded
Shapes of sensations

Needed to evaporate
For the trust
to grow steadily

Because I swear
This is the last
Time we trust

You threw away
All of the grains
Of beginnings

Of the dreams
We had that
Were wasted

Everyday a small
Piece from within
Me crumbled away

Under your heels
With faked about
words of deceit

You would paint
Those words
Under the cover

Of my heart
Power of those
Words broke it

All down dragging
Us along with
The dreams that

Were meant to
Be followed for,
Not thrown away


--
--

Ja runo kertoo siitä miten unelmat voivat kasvaa haamuiksi ja ohjata kokijaansa. Kyse on siis siitä miten omat fantasiat voivat kasvaa persoonallisiksi voimiksi. Tässä siis hylätty haamu valittaa hylkääjälleen (ei minulle, en ole runon kertoja) miten unelma olisi halunnut kasvaa joksikin suuremmaksi (miten Pinokkio halusi muuttua ihan oikeaksi pojaksi). Kyse on tilanteesta, jonka jokainen pitkälle edennyt magian harrastaja on joskus kokenut. Toiveet ja fantasiat on pakko ampua alas hetki ennen kuin ne on saavutettu ja niiden tilalle on pakko rakentaa uusia, sellaisia joita ei voi tavoittakaan, koska muutoin elämästä David Galen mukaan katoaa pointti. Fantasioiden pitää olla niin epärealistisia että niistä tulee ideaaleja joidenka mukaan voi elää.





2 kommenttia:

  1. Tarvitaanko tahto ja ajatus muovaamaan ihmiselämä vai voiko se muovautua kuten luonnossa näyttää tapahtuvan, ilman tiedostettua vaikutinta?

    Minussa asuu
    minuttomuus

    kaikkeuden tyhjyys

    muodottomuus



    Tästä me kaikki rakennamme
    olemassaolomme

    Ankkuroimme itsemme
    tyhjyydestä tilaan

    värein muodoin rakentein

    kiinnitämme sanamme
    olevaan

    olemattomaan.

    Tarvitsemmeko HALUA ohjaamaan meitä kohti suurinta unelmaamme, joka paljastaa itsensä vain pala kerrallaan jokatapauksessa, evolutiivinen sosiaalipsykolologi.... ?
    Empiirinen kokemukseni tuntuu osoittavan että luopuessani omista valinnoistani mahdollistan parhaimman vaihtoehdon esiintulon jonka mieleni olisi kieltänyt tod näk mahdottomaksi tai ainakaan mielikuvitukseni ei olisi riittänyt sitä keksimään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei miaumai,

      Halu, desire, ei sellaisenaan mahdtu nykyisen evoluutiopsykologian käsitteistöön että siitä voisi evoluutiotieteellisesti sanoa mitään muuta kuin että se on vietti joka ajaa parittelemaan. Tässä puhutaan kuitenkin varmaan jostain muusta.

      Kaaosmaagisesti kuitenkin halu johonkin on jotain jonka tietoisuus kehittää ja se on jonkinlainen toiveiden ja tavoitteiden amalgamaatio. Näihin asioihin kulttuurilta ja sen vaatimuksista tulevat omat vaikutuksensa ja biologisista tarpeista omat syötteensä. Sen jälkeen kun tämä ulkoistettu halu on saatu muovattua symboliksi se heitetään varsin väkivaltaisella tavalla alitajuntaan ja unohdetaan. Mitä tehokkaammin rituaalinsa unohtaa sitä tehokkaammin maailma järjestyy halun ympärille.

      Oma empiirinen kokemukseni sanoisi tästä, että molemmat. Nimenomaan halut ja toiveet joista luovut, saavat mahdollisuuden toteutua. Ne joista ei kykene päästämään irti jäävät haluiksi ja toiveiksi, niistä kiinni pitäminen estää niitä elämästä vapaasti ja toteutumasta omiksi olioiksi. Halut ovat kuin eläviä olentoja jotka kieltäytyvät liikkumasta ja kasvamasta ja kehittymästä niinä hetkinä kun niitä tarkkailee ja katsoo.

      Poista