lauantai 11. kesäkuuta 2011

Nils ja minä


Nils on saksalainen ystäväni josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme käytännössä asuneet yhdessä viimeiset kuusi kuukautta ja olemme kuin vanha aviopari. Jos ruoka loppuu toinen soittaa toiselle ja pyytää käymään kaupan kautta. Etenkin, jos maapähkinävoi tai kahvi on loppu. Viime aikoina olemme molemmat lihoneet näyttävästi syömällä hollantilaiseen tapaan maapähkinävoi- ja mansikkahilloleipiä. Leivät sentään olivat täysjyvää ja maapähkinävoin valitsimme vähäsokerisesta päästä ja hillon runsasmarjaisimmasta päästä. Silti, päätimme lopettaa tämän tradition toistaiseksi, sillä se mitä me käytännössä Nilsin kanssa teemme päivät pitkät on tutkimusta. Molemmat teemme omaa tutkimustamme, mutta teemme sitä Nilsin huoneessa ja päivämme koostuu lähinnä paikallaan istumisesta, kirjoittamisesta ja taulukoiden selaamisesta. Maapähkinät tekevät meistä elefantteja.


Jos meidän pitää mennä jonnekin, yleensä yliopistolle, pyöräilemme vierekkäin tai peräkkäin ja pujottelemme hitaasti polkevien hollantilaisten välissä kuin slalom laskijat. Melkein joka kerta kun pyöräilmme jonnekin näemme hollantilaisten kuljettavan koiria polkupyörillään. Siitä on tullut melkein vakioitu havainto jokaisen pyöräreissun aikana joka kerta ihmettelemme sitä, että miten koirat niin mielellään makaavat polkupyöräkoreissa tai lavoissa.


Teemme Nilsin kanssa myös erinäisiä pieniä kilpailuita ja vedonlyöntejä. Olemme mm. ottaneet masturboimattomuuskilpailun, joka päättyi minun voittooni 11 päivän jälkeen. Masturboimattomuuskilpailu oli mielenkiintoinen sillä koin sen sulkevan oman seksuaaliviettini melkein kokonaan ja se sai minussa aikaan eräänlaisen tyynen zen-munkkimaisen olotilan. Masturboimattomuus nousee päähän erittäin mielenkiintoisella

tavalla. Tapailin tuolloin erästä kroatialaista neitoa ja Nils toivoi aktiivisesti että suhteemme etenisi mahdollisimman nopeasti fyysiseen vaiheeseensa. Ei edennyt, joten Nils murtui 11. päivän kohdalla, koska olimme edellisenä iltana olleet psy-trance bileissä ja kauniit hippitytöt pyörivät Nilsin päässä. Nils on superuskollinen tyttöystävälleen joka on tällä hetkellä Tansaniassa. Suhteensa suojaamiseksi hän päätti hävitä vedon.



Tavallisesti pelaamme erinäisiä pelejä jos odottelemme jotakin. Viimeisin peli oli sellainen jossa luettelimme musiikki-instrumentteja vuorotellen. Tämäkin kilpailu päättyi minun voittooni. Kävimme kerran tiukan kisan siitä, että kumpi kykenee luettelemaan useampia hedelmiä. Senkin voitin. Kerran kilpailimme siitä, että kumpi pärjää viikon pienemmällä rahasummalla, siitä tuli tasapeli. Emme kumpikaan ostaneet ruokaa viikkoon ja Nilsillä oli kaappi täynnä suklaatahnaa ja pullia. Minulla taas oli kaappi täynnä puuroa, linssejä, tomaattimurskaa, vitamiinipillereitä jne. Nilsin olo oli super kurja jo kolmannen päivän kohdalla, neljännen päivän kohdalla hän yritti tehdä keittoa kivikovaksi kuivuneesta saksalaisesta limpusta. Hän myös kaivoi perunan kuoria roskista paistaakseen niistä ruokaa itselleen. Viikon lopussa minulta oli myös kaappi tyhjentynyt ja elin paastolla viimeiset 16 tuntia. Nilsin olo on kilpailun loputtua niin kurja, että hän siirtyi valkoisesta leivästä ja muusta yleisesti epäterveellisestä ruuasta kohti kasvispainotteista ja monipuolista ruokavaliota johon kuului täysjyvätuotteita. Voitto oli minulle käytännössä moraalinen voitto, sillä Nils nitkutteli yliopistolla mm. vaihtaen suklaakonvehteja voileipiin ja hänellä oli ystävä joka teki hänelle ruokaa kahdesti :). Kahden extreme -vedon jälkeen Nils ei ole ehdottanut uusia tämän kokoluokan kilpailuja. Tällä hetkellä olemme molemmat sitoutuneet pornottomuuteen. Häviäjä joutuu pyytämään kerroksessamme asuvaa amerikkalaista vaihto-opiskelijaa lounaalle.


Nils on ekstrovertti ja huumorintajuinen tapaus joka nauttii hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta jota hän kokee kanssani. Arvostamme toinen toisiamme suunnattomasti. Minulla on sellainen olo etten edes kaipaa seurustelu- tai parisuhdetta kun hengaamme kahdestaan. Meillä on jo käytännössä jaettu taloudenhoitobudjetti ja luemme toistemme esseet. Mikäli minä tarvitsen viisaita neuvoja

ihmissuhdesotkujeni setvimiseen kysyn Nilsiltä, jos Nils tarvitsee filosofista reflektiopintaa tai apua tieteellisessä ajattelussa hän kysyy minulta. Olemme Nilsin kanssa myös vaihtaneet kenkäpareja. Minä annoin hänelle lenkkarit ja hän antoi minulle koripallokengät. Nils on intohimoinen koripallopenkkiurheilija. Hän on kuin intohimoinen demonin riivaama pikkulapsi joka kiljuu huutaa ja karjuu katsoessaan koripallopelejä. Hänen kiihkonsa koripallon suhteen vastaa omaa intohimoani seksiin.


Olemme jakaneet Nilsin kanssa monia haussun hauskoja seikkailuja, olemme mm. eksyneet Haagiin, ja ärsyttääneet Israelilaista ihmisoikeusjuristia, joka puolusti kansanmurhaa. Haagiin eksyminen oli sinänsä hauskaa, että meidän piti olla Haagin juna-asemalla, mutta emme tienneet tätä kun saavuimme. Etsimme Haagista Leidenin yliopiston jotain osasta kiertelemällä kaksi tuntia ympyrää kunnes lopulta löysimme etsimämme juna-asemalta, samalta raiteelta johon juna meidät jätti.


Olemme Nilsin kanssa käyneet katsomassa teatteria ja tehneet monia museovierailuja, olemme käyneet HipHop -keikalla ja hävinneet rahaa kasinolla (Nilsin rahat). Useimmiten Nils ehdottaa ja minä lähden mukaan. Ilman Nilsiä en tulisi kokeneeksi Amsterdamia niin paljon kuin nyt koen. Tällä hetkellä nautin elämästäni niin paljon että ajatus parisuhteessa elämisestä tuntuu lähinnä typerältä itserankaisulta. Elämä on oikeastaan hauskempaa näin -- en oikeastaan tajua että miksi olin niin tyhmä että tuhlasin kymmenen vuotta elämästäni parisuhteessa kun se voi olla erinomaisen paljon hauskempaa ilman.


Nils ei pidä metallimusiikista, mutta kuuntelemme silti paljon HIMiä. Etenkin, lähes päivittäin, kuuntelemme ainakin kerran kappaleen It is all tears ja toinen vakiokappale minkä kuuntelemme lähes päivittäin on Dire Straitsin Sultans of Swing. Päivä ei ole täydellinen ilman näitä kappaleita. Sen lisäksi että nökötämme kotona, käymme joskus Jordaanin alueella sijaitsevassa vegaanisessa ravintolassa. Siitä on tullut vakiopaikka. Ravintola on super ihana, sillä on jopa maskottikissa, ravintola on sisustettu kodikkaasti ja värikkäästi ja näyttää yhtä hyväntuuliselta kuin kesäinen

Amsterdam yleensäkin. Tässä kaupungissa on ihan tuiki tavallista että ihmiset laulavat kovaa ja pyöräilevät leppoisasti. Pysäyttää joka kerta kun damilainen hujahtaa ohi ja nauttii äänihuuliensa toimivuudesta. Nilsin pyöräkin sopii Amsterdamiin paremmin kuin mihinkään toiseen kaupunkiin. Amsterdam on tunnettu homoystävällisyydestään, ja homokulttuurin symboli on sateenkaarilippu, yhtenäisyydet pyörään ovat selkeät. Koulutusohjelmassamme tiedetään että Nils on yliopistolla jos “gay bike” on parkkipaikalla.


Filosofisisa keskusteluissamme Nils pitää käytännöllisen näkökulman puolta, minä taas yritän moukaroida käytännön hyödyn ulos sosiaalipsykologian mätänevästä ruumiista. Nils puolustaa sovellettua tutkimusta ja minä taas yritän manata soveltajat ulos sosiaalipsykologian voodoo possessoidusta sätkynukesta. Nils on optimisti. Minä olen valmis viemään ihmiskunnan tähtiin poltettuna DVD-levylle, Nils taas puolustaa apinallisen kehon emotionaalista merkityksellisyyttä. Olemme hyvä pari.

Olemme kehittäneet uusia tutkimusmenetelmiä peliteoreettisten ongelmien ratkaisemiseksi ja laitoksen johtaja on ehdottanut tutkimussuunnitelmiemme pohjalta pilottihankkeiden aloittamista. Nils väittää minua neroksi, ja minä olen sitä mieltä että Nils saisi korkeammat pisteet ÄO-testissä. Miten vain, olemme ystäviä. Jaamme, emme laske, emme pidä kirjaa, luotamme toisen sanaan ja tuemme kun tilanne sitä vaatii. Saksalaisten käsitys ystävyydestä on uskomattoman hieno asia. Olen tutustunut toiseenkin saksalaiseen jonka kanssa sama näyttää pätevän.


Olenne Nilsin kanssa ratsastaneet dinosauruksilla ja matkustaneet maanalaisissa tunneleissa tapaamassa näkyvällä kielellä kommunikoivia tonttuja. Olemme löytäneet hyväntuulisen kanadalaisen laulun, joka kuvaa suhdettamme ja elämäämme täällä Pohjolan Venetsiassa osuvammin kuin Robin Hood. Olemme dyykanneet

matkalaukun ja jahdanneet kissoja jotka katoavat umpikujalla savuna ilmaan. Olemme kierineet lattialla vatsalihakset krampaten naurusta ja olemme ennen kaikkea pitäneet toinen toisemme mukana tässä sekopäisessä koulutusohjelmassa jonka tarkoitus on tehdä meistä professorimahaisia likinäköisiä albiinoja, joiden suurin mielenkiinnon kohde on minkä tahansa tapahtuman todennäköisyyden mahdollisimman suuri harvinaisuus. Spinozan kotikaupungista on ehkäpä hyvä lopettaa tähän. Filosofisesti sivistyneet tietävät kyllä miksi.

1 kommentti: