torstai 18. marraskuuta 2010

Sovinismi

Tämä on varmaan ensimmäinen naissukupuolta esineellistävä kirjoitukseni. Tosin, tavallisen vihan ja katkeruuden sijaan, mikä esineellistämiseen miehien puolelta liittyy, tässä tekstissä esineellistäminen saa esteettisen ja nautinnollisen ulottuvuuden. – Ennen kuin assosiaatiot ja oletukset karkaavat rukkasesta, totean heti alkuun ettei tämä kirjoitus ole sävyltään tai sisällöltään seksuaalinen.

Olen jälleen koulutusohjelmassa, missä suurin osa on naispuolisia. Kun aloitin yliopisto-opintoni olin ryhmäni ainoa miespuolinen. Nyt miehiä on sentään kolmannes opintoporukastani. Se mihin tämä kirjoitus noin tarkemmin liittyy on esteettinen ja intellektuelli nautinto mitä naiset voivat tarjota. Palaan asiaan pian syvemmälti, taustan toteaminen on kuitenkin olennaista.

Olen tässä viimeisen viikon-parin aikana törmännyt jälleen siihen ilmiöön, että maailmassa on paljon miehiä, jotka eivät tajua ajatella naispuolisia ihmisiä ystävinä tai kavereina, tasapuolisessa mielessä. Tarkoittaen siis sitä, että naisten ymmärrys, esimerkiksi tieteestä, taiteesta, politiikasta tai filosofiasta voi olla jotain muutakin kuin pinnallista ulkoa oppimista. Monille miespuolisille naisten osaaminen ja ymmärrys, oli kyseessä melkein mikä tahansa asia, on jotain mitä väheksytään. Naisten ymmärrykselle ei anneta samaa arvoa kuin miespuolisen toverin kirjoituksille, pohdinnoille, kommenteille tai palautteelle. Itse en juuri edes usko siihen, että naisten ja miesten tavoissa käsitellä logiikkaa, filosofiaa tai tiedettä olisi mitään laadullisia eroja. Viittaan nyt niihin jonkinlaisiin arkikäsityksiin siitä, että naiset hahmottaisivat nyansseja ja sävyjä paremmin kuin miehet. Miehet olisivat päättelyssään jotenkin "puhtaamipia" tai "kylmempiä". Näihin arkikäsityksiin en usko.

Kirjoitukseni ydinpointti on siinä, että usein miehet kokevat naisen ensisijaisesti jonkinlaisena "ulkoryhmän" jäsenenä. Olentona, joka ei ole yksi jätkistä, ja siten jotain sellaista joka ei ansaitse tulla vakavasti otettavaksi. Joku joka on jollain tavalla tuttu, mutta erilainen niin pahasti, ettei oikein osaa suhtautua mitenkään luontevasti. Tämä naisiin kohdistettu "toiseus" johtaa siihen, että naiset ulkoistetaan toveruuden kehästä esineeksi tai olennoksi, joka on seksuaalinen olento vailla muita monimutkaistavia ulottuvuuksia. Seksuaalisoimisen myötä naisesta katoaa monien miesten kokemusmaailmassa sosiaalinen estetiikka. Naisesta tulee seksuaalisen hedonismin mahdollistaja, mutta koska useimpien naisten kanssa tuo hedonismi jää toteutumatta, moni mies on enemmän tai vähemmän salaa jonkin asteinen misogyyni. Tämä jännitteinen suhde ulkoryhmän jäseneen, joka ei tarjoa halujen täyttymystä, johtaa miehen halujen kannalta pardoksaaliseen tilanteeseen. Misogynia, johtaa katkeruuteen ja vihaan ulkoryhmän jäsentä kohtaan, mikä näkyy sanallisessa ja sanattomassa viestinnässä naisia kohtaan. Tämä puolestaan johtaa naisten suurempaan etääntymiseen, etenkin tästä tietystä miestyypistä. Tämä taas entisestään katkeroittaa salamisogyynia.

Minun käy monesti sääliksi näitä misogynistisia miehiä. Naisia en tässä asiassa sääli, koska he eivät menetä mitään vältellessään katkeroituneita idiootteja. Naisilla on onneksi oikeus valita seuransa, ainakin Länsi-Euroopassa. Misogynistisia miehiä käy sääliksi koska he menettävät paljon muutakin kuin seksiä. He menettävät hyvää seuraa, ymmärrystä, neuvoja, viisautta ja monesti jopa myös estetiikan tajua. Lisäksi, naisten seura on miehen terveydelle edullista, vaikka toveruudessa ei olisi seksuaalisia sävyjä ollenkaan.

Minä nautin suunnattomasti älykkäiden naisten seurasta. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tavta monia älykkäitä naisia elämäni aikana. Se on minulle eräs suurimpia esteettisiä kokemuksia [terveiset erityisesti Kuopion Annoille]. Siis, heidän seuransa on itseisarvoisen platonistisesti nautinnollinen kokemus. Naispuoliset ihmiset, etenkin ne joilla on taiteellisia ja teknisiä lahjoja, esittelevät taituruuttaan mielellään niille jotka sitä osaavat arvostaa. Kun ei ole ylimielinen ja on valmis kuuntelemaan hetken, voi saada kuulla runoja, pienokonserttoja, tai mielenkiintoisia analyyseja tilasto-ohjelmien näppäristä lisäpalikoista tai kielen evoluutiosta. Ollessaan valmis hetkeksi pysähtymään ja antamaan aikaa näiden monesti huippuun hiettujen taitojen tarkasteluun, voi lahjaksi saada maalauksia, esseitä, piirrustuksia tai jotain muuta vastaavaa. Mikäli osaat arvostaa taituruutta, voit saada esseesi oikoluetuksi ilman että edes itse sitä pyydät. Suhtautuessasi naisiin taideteoksina, tai erinomaisina kirjoina tulet nauttineeksi heistä heidän itsensä takia, seksualisoimatta heitä. Tällöin heistä yllättäen tuleekin erinomaisia sisäryhmän jäseniä. He saattavat jakaa osaamistaan, resurssejaan ja taitojaan jopa enemmän kuin miespuoliset ystävät. Ne joihin aikaisemmin suhtautui sisäryhmän jäseninä.

Ehkä miehet eivät voi koskaan täysin olla esineellistämättä naisia. Luulisin kuitenkin, että jos suhtautmistavan muuttaa masturbaatiovälineestä nautinnoksi platonistisessa mielessä, niin esineellistäminen muuttuu vähemmän katkeroittavaksi. Paradoksaalisesti, päästämällä irti misogyniasta saa enemmän naispuolisia ystäviä, jolloin ehkä se sopivan kumppanin löytäminenkin muodostuu väistämättä helpommaksi. Tässä mielessä, on hyvin sääli, että miehet eivät osaa arovstaa naisia itsenäisinä päämäräsuuntautuneina taideteoksina. Vulgaari esineellistäminen on vain surullista koska siinä menettää niin paljon.

Pahoitteluni kaikille ystäville joita tämä esineellistäminen loukkasi. Tämän kerran kuva on asuntoni uusista asukkaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti