lauantai 22. toukokuuta 2010

Evoluutio ja ihmistieteet -seminaari


Kuuntelen Katatoniaa ja nautin kesäsateen tuoksusta Roihuvuoren huipulla.

Olin viime perjantaina koko päivän Turussa Evoluutio ja ihmistieteet seminaarissa. Olin ensimmäistä kertaa seminaarissa valmistumiseni jälkeen. Ihmisten suhtautumistapa oli hyvin toisenlainen minua kohtaan. Minulle puhuttiin kuin aikuiselle, se oli outoa. Seminaari itsessään oli nautinnollinen ja huippututkijoiden selkeitä ysityksiä (mm. kortisoliaineenvaihdunnasta ja sosiaalisisten suhteiden välisestä dynamiikasta) oli äärimmäisen mielenkiintoista kuunnella. Evoluutiopsykologia on leviämässä arkkitehtuuriinkin.

Rakennuksia ja tiloja ruvetaan suunnittelemaan siitä näkökulmasta, että ihmiset ovat sosiaalisia kädellisiä, joilla on viehtymyksiä puihin, kaarteisiin ja diagonaaleihin. Rakennuksiin suunnitellaan nykyään "turhia tiloja", joissa ihmiset voivat törmätä toisiinsa ja vaihtaa kuulumisiaan. Tilan muodolla ja naapuruston yhteisöllisyyden muodostumisella on ilmeisesti ihan löydetty jo yhteyksiä. Ekonominen rakentaminen ja materiaalitehokkuus ei ole viihtyisän ja ennen kaikkea tuottavan toimistorakennuksen keskeinen asia. Keskeisiä asioita ovat tauko- ja lepotilat, sisälle rakennetut aukiot ja kaartuvat käytävät jotka päättyvät tasanteisiin, joissa on mahdollisuus nauttia luontonäkymistä ja auringosta. Lisäksi istumispaikkojen on oltava sellaisia että ne matkivat puuta selän takana ja puun lehväisää oksaa pään päällä (turvallinen, muttei ahdas fiilis).

Tieteessä tapahtuu -artikkelini oli ilmeisesti levinnyt jo Tampereelle asti siten että joku oli sen huomannut. Konferenssin aikana ja sen jälkeen kun kävelin kaikessa rauhassa konferenssin jälkeen juna-asemalle ihmiset tulivat kiittelemään kirjoituksestani. "Ootsä se Michael Laakasuo joka kirjoitti Tieteessä tapahtuu lehteen sen jutun?". Olin vain niin äimistynyt ja hämmentynyt etten oikein keksinyt mitään sanottavaa.

Sopersin vain, että kuka tahansa olisi kyennyt sen kirjoittamaan, mikä on mielestäni edelleen ihan totta. Ainoa mitä kirjoitin oli oikeastaan siinä, että sanoin vain, että sosiologit kykenevät tekemään evoluutiopsykologiaa niillä menetelmillä mitkä heillä on käytössään. Kirjoitin puheenvuorooni mainintoja siitä mitä on jo tehty. Kirjoitukseni ei sisältänyt mitään uutta informaatiota. Silti se oli hip hop ja snap crackle pop, ilmeisesti ainakin nuoremmille opiskelijatovereille. Sain tänään kuulla, että on noteerattu jo Kuopiossakin. Ei paha kait sekäään. Juna-asemalla kolleega sanoi, että kirjoitukseni sanoi sen mitä olisi pitänyt sanoa pitkän aikaa sitten. -- Niin kait, luulin tosin että se asia olis sanottu jo jossain aiemminkin.

Suurin palkinto kuitenkin itselleni oli siinä, että viime syksynä vetämältäni evoluutiopsykologian peruskurssilta oli päätynyt kolmannes opiskelijoistani samaan seminaariin, etenkin kuin vain yhdellä oli aikaisempaa taustatietoa alalta. Se on mielestäni saavutus. Heidän kanssaan oli kiva keskustella vähemmän muodollisessa tilanteessa. Sain entisen pomoni ja toivottavasti tulevan väikkäriohjaajani kanssa sovittua myös hieman tulevista aikatauluista

Tämän kertainen kuva on onnellisesta Meksikon putkimintusta. Se selvästi tykkää kesästä ja sen pirteys ja onnellisuus tuntuu olevan rinnakkain omani kanssa. Kasvi on tosin myrkyllinen, joten älkää kysykö miltä se maistuu. Oletettavasti kitkerältä ja pahalta. Sen varsi on evolutiivisesti kummallinen, se on täysin neliön muotoinen. Kasvien kasvattamisesta ja degujen tarkkailusta voi oppia paljon, niin paljon, että joskus niiden käyttäytymisen havainnointia voi käyttää hyödykseen artikkelin kirjoittamisessa. Kannatti siis pelastaa degut roskiksesta ja ottaa tuo meksikolainen neito pöydän koristeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti