perjantai 14. toukokuuta 2010

Blogin nimestä

Degu; se on sellainen sosiaalinen jyrsijä, joka jakaa lastenhoitovastuita ja koordinoi yhteistyötä kaivaakseen laajoja tunneliverkostoja. Degut ovat sosiaalisia eläimiä. Eräs japanilainen tutkija opetti degut käyttämään pientä haravaa, jolla ne saattoivat kaivella herkkupaloja esteen alitse. Deguilla on yli 15 erilaista kommunikatiivista elettä, kujerruksia, vihellyksiä, taputuksia, narskutuksia, hännän heilutuksia ja ties mitä muuta sellaista, mikä ei ole ihmisen havaittavissa. Lyhyesti sanottuna, degut ovat sellaisia otuksia, mitä me ihmiset tapaamme pitää älykkäinä omasta näkökulmastamme katsottuna.

Juoksupyörä taas on vekotin mitä voi polkea maailman tappiin asti pääsemättä mihinkään. Kuvaan tällä sitä, että suoritan saman tutkinnon kahteen kertaan, ennen kuin pääsen elämässäni järkevällä tavalla eteenpäin. Suomessa puhutaan oravanpyörästä ja anglikaanisessa maailmassa käytetään termiä rat race. Joka tapauksessa kyse on jyrsijöistä ja juoksemisesta. Jonkinlaisesta hölmöstä kilpailusta, minkä voittamisesta ei kuitenkaan lopulta ole hirveästi palkintoja jaossa.

Juoksuun tai lenkkeilyyn voi tosin assosioida myös positiivisia asioita. Itselleni juoksupyörän päällimmäinen assosiaatio on mukavuudessa ja siinä, että kun tekee jotain liikunnallista huomaa päänsä nopeasti täyttyvän liudasta sellaisia ideoita joita haluaisi tutkia. Juoksun aiheuttama transsi tekee mielikuvitukselle ja muistille jotain sellaista, että ne tuntuvat toimivan tavallista tehokkaammin tuossa tilassa.

Eli, blogin on tarkoitus täydentää lenkkipolulla päähän pälkähtäneitä ideoita. Degut ovat sosiaalisia jyrsijöitä. Sen lisäksi, että blogi on tapani olla sosiaalinen, se on myös tapani olla jyrsijä. Jyrsijät vaikuttavat monesti neuroottisilta otuksilta, kun niiden pitää pureksia kaikkea mahdollista. Jokaista uutta asiaa (kuten Marvin Minskin kirjoittamaa keräilyklassikkoa tai kirjahyllyn jalkaa) pitää järsiä. Degut saattavat varsin sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti järsiä vaikka metallia päästäkseen itselleen epämieluisasta asiasta eroon tai muovatakseen mieluisan asian (kuten pahvilaatikon) itselleen sopivammaksi (tunneliverkoston kaltaiseksi reikälaatikoksi). Eli, tässä blogissa yritän järsiä maailmaani vähän miellyttävämmäksi ja kestää sen sellaisia puolia mistä en aina välttämättä innostu. Toisaalta, saatan tämän blogin "sivuilla" (? ruudulla ?) pureksia myös mielenkiintoisia tai miellyttäviä asioita. Vaikka jyrsijät vaikuttavat neuroottisilta, eivät ne sitä ole. Niille on lajityypillistä pureksia asioita, pureksiminen on niiden "juttu". -- Vähän niinkuin planeetan tuhoaminen on ihmisten juttu.

Tämän päivän kuva on kuva uusista silmälaseistani. Sain ne vakuutuksen piikkiin, onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti