For all the the parents.

I am not one of you, and most likely never will be. But there is one advice I want to give to all of you. The situation described in the song below will arrive for each of you. Don't fuck it up.

My child arrived just the other day;
Came to the world in the usually way
But there were planes to catch and bills to pay.
He learned to walk while I was away.
He was talkin' 'fore I knew it.
And as he grew he said,
"I'm gonna be like you, Dad.
You know I'm gonna be like you."

Chorus :
And the cat's in the cradle and the silver spoon,
Little boy blue and the man on the moon.
"When you comin' home ?"
"Son, I don't know when.
We'll get together then.
You know we'll have a good time then."

Well, my son turned ten just the other day.
He said , "Thanks for the ball, Dad. Come on, let's play.
Could you teach me to throw ?" I said, "Not today.
I got a lot to do." He said, "That's okay."
And he walked away and he smiled and he said,
"You know,
I'm gonna be like him, yeah.
You know I'm gonna be like him."

Chorus

Well, he came from college just the other day,
So much like a man I just had to say,
"I'm proud of you. Could you sit for a while ?"
He shook his head and he said with a smile,
"What I'd really like, Dad, is to borrow the car keys.
See you later. Can I have them please ?"

Chorus :
And the cat's in the cradle and the silver spoon,
Little boy blue and the man on the moon.
"When you comin home, Son ?"
"I don't know when.
We'll get together then.
You know we'll have a good time then."

I've long since retired, my son's moved away.
I called him up just the other day.
"I'd like to see you, if you dont mind."
He said, "I'd love to, Dad, if I could find the time.
You see my new job's a hassle and the kids have the flu,
But it's sure nice talkin' to you, Dad.
It's been sure nice talkin' to you."

And as I hung up the phone it occurred to me,
He'd grown up just like me.
My boy was just like me.
(Yeah, yeah, yeah)

Chorus

Tutkimus pokerinpelaajille

Hei sinä nettipokeriyhteisön jäsen,

Minä (Michael Laakasuo, YTM & Msc) ja Jussi Palomäki (FM) )Helsingin yliopiston kogntiotieteen osastolta teemme tutkimusta nettipokeriin liittyvistä tuntemuksista ja kokemuksista ja asenteista ja näiden yhteydestä päätöksentekoon.

Olemme valmistelleet elektronisen kyselylomakkeen jonka täyttämiseen menee noin. 10 -- 15 minuuttia. Lomakkeessa kysytään asenteista ja kokemuksista pokeripeliin liittyen ja kyselyssä pääsee tekemään myös päätöksiä peliteoreettisessa kehyksessä.

Tutkimuksen mielenkiintona on puhdas perustutkimus eikä tutkimuksella ole soveltavaa mielenkiintoa. Tutkimuksella ei ole taustarahoittajia (kyseessä ei ole tilaustutkimus) ja kyselyyn vastanneiden anonymiteetti on taattu. Kysely toteutetaan osana väitöskirjaan liittyviä opintoja.
 

Mikäli tutkimuksesta herää kysyttävää voi kysymykset ohjata joko minulle (michael[.]laakasuo[ät]helsinki[.]fi) tai Jussi Palomäelle.

Kyselyn löytää osoitteesta :

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/34343/lomake.html

Tätä aineistonkeruupyyntöä on suotavaa ja luvallista levittää :)

Parhain terveisin,

--Michael Laakasuo

Helsinki

060412@RytmiHKI

If there is anything you need

Anything at all...

Papukaijat, kookoslinssikeitto ja palkittu villimarjatee.

Amsterdamiin tuli talvi viikoksi ja sitten se lähti pois. Lyhyen talven aikana kanaaliit jäätyivät ja puistojen tekolammet ja joet muuttuivat luistinradoiksi. Vondelparkissa pakkasauringonpaisteessa taapertaessa oli hetkittäin surrealistinen kokemus kun näki espanjalaisia leikkimässä lumessa. Heidän mielestään oli hauskaa näytellä että olisivat jäättyneet luisteluasentoon koko kaveriporukalla (pakkasta oli jopa kolme astetta). Amsterdamissa koirat ovat onnellisia, mutta K9-lajikkeen pseudosusien riemu näytti olevan tuplat normaalista kun maassa oli nelisen senttiä lunta.

Tunnelma puistossa oli festivaalimainen. Ihmiset istuivat tuoleilla jään päällä kun toverit toimivat puskumoottorina. Teinikovikset pyörivät jäällä ilman pipoja ja takkeja hartiat korviin asti jännittyneenä. Ajoittain puskissa näki mustarastaita jotka onnellisena kylpivät lumessa viskoen sitä ympärinsä. Jollaikin yksilöllä oli ilotulitteita vielä taskun pohjalla. Pamahdus sai lauman vihreitä papukaijoja pyrähtämään lentoon ja sirkuttamaan hälytyksiä koko puistolle.

Papukaijoja. Siellä ne istuivat puissa kuin olisivat aurinkoa ottaneet. Vihreitä ovat ja noin kyynärvarren pituisia. Flirttailin eräälle vihellellen ja tämä pelasi vuorosilmäpeliä takaisin. Sain selkeän vastauksenkin joka oli puolittain äkäinen. Ei parane siis häiritä maahanmuuttaja tipusten auringonpalvontarituaaleja. Yritin ottaa kuvankin tästä Amsterdamin kaunottaresta, en tiedä näkyykö se tuossa kuvassa. Youtube tarjoaa kuitenkin vilkaisun näistä talvipäivän pirteistä ja arvoituksellisista vieraista.

Talvipäivän tunnin mittaisen puistovierailun jälkeen syödään sitten linssikeittoa. Valmistusohjeet ovat erittäin yksinkertaiset: 1) laita kattilaan punaisia linssejä ja (täysjyvä-) riisiä kupillinen ruokailijaa kohden 2) lisää loraus vähäsuolaista soijakastiketta ja ainakin neljännes desi oliiviöljyä. 3) keitä kunnes linssit puuroutuvat ja kattilassa on liisterin tuntua (n. 15-20 min) ja vesi on lähes kokonaan haihtunut. 4) kaada sekaan n. 2dl kookosmaitoa ruokailijaa kohden ja mausta reilulla chilillä maun mukaan.

Chiliä voi oikeasti laittaa paljon sillä kookosmaito pehmentää chilin vaikutusta niin paljon että se ei polta suuta. Kyseistä reseptiä on tarjoiltu tovereille kylmänä talvipäivänä muutama kerta eri chilimäärillä kokeiltuna. Sellaisetkin jotka vastustavat chiliä yleensä, totesivat että ei maistunut kookos samalta vähäiselä chilimäärällä.

Lopuksi pitää kaikille Ruohonjuuren vakiokävijöille suositella seuraavaa herkkuhimettä: Clipper'in Wild Berry -teetä. Täydellinen tasapaino lakritsijuurta, hibiscusta ja muita yrttejä. Tämä mitättömän näköinen teejuomatuote on saanut useampia makupalkintoja. Eikä ihme, maku on paksu ja täyteläinen herättää loputtomat määrät assosiaatioita vihreistä metsistä. Aivokuori vilistää muistoja vadelmapensaista, ojista, sammaleista, tuulen huminasta ja koivun lehtien ripellyksestä tuulessa, pelkästä siemauksesta. Suosittelen jos sattuu kävelemään vastaan.

Lähitulevaisuudessa blogitan muutaman uutisen Kreikan tilanteesta kreikkalaisten ystävieni silmin. Tarkoitus oli pitää politiikka poissa tästä blogista niin pitkälle kuin mahdollista. Näyttää kuitenkin siltä että minun sukupolveni joutuu lähtemään jonkinlaiseen uudesti määriteltyyn sotaan valtioita ja niiden hallintoa kohtaan. Valtioiden hallinto joka pakottaa kansalaisensa velkaorjuuteen ja sensuroi tietoa ei ole valtio jonka pitäisi antaa pysyä pystyssä. Netissä liikkuu huhuja siitä että Suomen kohtalo ei ole pitkään mitenkään parempi kuin Kreikan. Mutta siitä lähitulevaisuudessa.

Muita juttuja mistä meinaan lähitulevaisuudessa kirjoittaa muutaman lauseen tulee olemaa ns. modulaarisuus ja duaaliprosessimallit. Saa nähdä mikä aiheista ensimmäiseksi osuu mielenkiinnon kohteen alle. Olen myös törmännyt mielenkiintoiseen nettimeemiin, netissä on ryhmä ihmisiä jotka listaavat aivoista löytyviä kognitiivisia vääristymiä. Eikä siinä vielä mitään, heidän aktiivisena tavoitteenaan on tietoisesti muuttaa käyttäytymistään kompensoidakseen näitä vääristymiä. Voi olla että nettipiratismin helpottamisesta pitää myös muutama sana kirjoittaa sillä näyttää tuo nettisensuuri menevän liian pitkälle. 

Peace

Arkistojen kätköistä

Löysin arkistoistani jotain mistä pidän itse. 

Eläköön tämäkin meemi vielä hetken.

------------

------------

Metallienkeli

Vapiseva lintu keinuu okaalla

Häilyvän halon hohteessa

Pysähtyneen rintakehän kohoillessa

Kimmeltävä tihkusade voitelee siivet

Suolanorot kiteytyvät kuoren pinnalle

Katoavat etäiset välkkeet vetäytyvät

pisaroiden pinnoista ajan uinuessa

Sadan tonnin enkeli rojahtaa

Kohinan ja jyrinän saattelemana

Törmäämään asvalttiin.

Ajan raiteet kääntyvät uusille urille

Höyry nousee pisaroiden sumusta

Taittamaan valonsäteet pehmeille

poskille.

Rautamurut ja ruostepöly maalaa

ilman punaiseksi surusta - kaikki

katoaa kun siivet lakkaavat kantamasta.

Se on sammuva kesäaurinko

Vapisevan linnun oka katkeaa

Eikä lintu pyrähdä lentoon

Tyynenä kohtalo nöyrtää siivekkään

Nöyryytettynä kohtalon painosta

Kuuma tuuli kohtaa kuolemat

Valon tunneli sokaisee silmät

Äänen valkoinen kohina

kuurouttaa jyrinän korvista

Polttaa lihan irti luista.

Sadan tonnin enkeli iskeytyy maahan

Maanantai 25.09.2006

23:22:32

Rentouminen, fantasia ja logiikka

Silloin kun on tullut löysäiltyä kahtakin jäykemmällä ranteella, niin olen sukeltanut kuvallisen fantasian maailmaan. Sukeltaminen versumeihin ja kuviin joita ei arjessaan pysty kohtaamaan on ollut tehokas eskapismin muoto silloin kun Lewis Carrollin Ihmemaahan ei ole ollut kurkkimista epäsovinnaisemmilla tavoilla.

Tutkijan arkeeni on puhkonut hohtavia tuhatvärisiä reikiä useampi mielikuvituksen maestro; ja mitä engimaa onkaan sihdin säikeiden välistä kammioni lattialle virrannut?!

Pandan lakupussien kertyessä vuoteeni vierelle sieväksi möykyksi ovat tahmaiset tassuni sotkeneet useamman paperiarkin reunat sormenjäljillani. Näistä ehkä huomattavin metsäkadon pisara on ollut supersankaritarina Logicomix jonka päähahmona on Super Marion tavoin pinkoillut itse Bertrand Russell. Bloomsbury -kustantamon julkaisema ja nelihenkisen tiimin räätälöimä koristekäärö pitää sisälmyksissään realistisen kuvauksen nykypäivän Ateenasta jossa kuvaeepoksen demiurgit horisevat siitä sarjakuvasta jota lukija juuri sillä hetkellä mielensä voimalla seilaa.

Tässä sarjakuvassa on kuitenkinkin toinenkin taso. Pensselöijät ja viisauden rakastajat ovat yhteistuumin päättäneet iskeä heksametriä eräästä 1900-luvun merkittävimmästä matematiikan filosofista. Tämä logiikan messias sukkuloi ympäri Eurooppaa tapaamassa neuroottisia ja emotionaalisesti räjähdysalttiita yksilöitä joita kaikkia on ajanut sietämätön epävarmuuden pelko. Opuksen kantavana pajulauttana toimii hypoteesi siitä, että hulluus ja intohimo ovat toimineet matematiikan kehityksen hanhiauran kärkenä.

Tarina on tieteellisesti tarkahko ja pitää sisällään huomiokykyä seinään liimaavan eritelmän matematiikan fenomenologian kehittymisestä. Nerouden titaanien ahdistuksen voi tuntea turkinsa pohjukoita myöten. Kyseessä on siis saaga siiten miten moderni luonnollisten lukujen käsite saatiin määriteltyä 1400 sivuisella kirjalla. Tarina etenee kohti kliimaksia jossa Gödel todistaa ettei matematiikka voi koskaan olla ristiriidaton. Ei riitä että on vain yksi matematiikka, pitää olla useampia formaaleja järjestelmiä jotka kattavat eri tiedon aloja.

Matmatiikan pelikentällä on möyrinyt monenlaista traagista ihmisen evoluution seuraavaa askelta.

Turing, homoseksuaali joka teki itsemurhan määritteli tietkoneen toimintaperiaattet.

Russell, filosofian historijoitsija ja matemaattinen nero joka kärsi paniikkikohtauksista ja ehkäpä hetkittäisitä psykoottisista oireista. Meni vankilaan totaalikieltäytyjänä.

Wittgenstein, neuroottinen hermoraunio joka ei koskaan oppinut elämään aseksuaalin homoutensa kanssa tai suorittanut yliopistotutkintoa

Frege, joka elämänsä loppupuolella mutisi sekavia yhdistäen antisemitismin ja logiikan toisiinsa. Määritteli mm. totuusarvon.

Gregor Cantor, pyrki määrittelemään matemaattisen äärettömyyden ja paini äärettömyyden ongelman kanssa niin paljon että lopulta sekosi Jeesukseen, asui jatkuvasti akkulataamossa ja nykäisi itsensä elämäksi kutsutun näytelmän finaalissa jojoon.

Gödel, joka elämänsä loppupuolella kuoli nälkään koska kuvitteli kaikkien pyrkivän myrkyttämään hänen pöperönsä. Gödel todisti ettei matematiikka voi koskaan olla täydellistä.

Peliteorian eräs merkittävimpiä matemaattisia määrittelijöitä, John Nash, joka kärsi skitsofreniasta vuosia. Hän selitti ettei hänellä ollut syytä epäillä hallusinaatioitaan koska ne tulivat hänen päähänsä samoilla tavoilla kuin matemaattiset totuudet. Epäilemättä Gödel uskoi samaa ruokansa myrkyttäjistä.

Ilman näitä neurootikkoja ei olisi meillä tietokoneita tai peliteoriaa. Tietokoneiden kehittymiseen tuntui, Turingia lukuun ottamatta, tässä listassa mainittuja ihmisiä ajavan pelko siitä että varmaa tietoa ei maailmasta voitaisikaan saavuttaa.

Kuvitettuja kertomuksia sarjamuodossaan esitettynä olen keskimittaisen hengittelyjaksoni aikana ahminut jonkin verran. Tämän tulen muistamaan taatusti vielä toinen jalka haudassa ja toinen kiikkutuolissa. Kun sain pentametrin ensisäkeet tavattua olin kirsu kiinni narratiivissa lähes yhtäjaksoisesti, ainoastaan peltilinnun pakkovaihto välissä haittasi episteemistä onanointiani. Harvoin nuorisestetiikaksi tuomittuun tissimediaan uppoutuu sellaisella hartaudella että norjalaisia saatananpalvojiakin ahdistaisi jos kyseessä oliskin itse Piplia.

240 sivua joikusaagaa, johon on vielä upotettu juonen kaarena Oresteen kärsimykset vielä yhtenä rekursion tasona on harvinaislaatuinen kiasmavierailu. Ketä tahansa pseudointellektuellia jota kiinnostaa omien aivojensa lypsääminen virtuaalitumputuksen keinoin taatusti kiinnostaa viettää kiivas sessio tämän laavaakin kuumemman Olympoksen lahjan kanssa (teos on siis kreikkalaisesta kynästä). Russellin ja Oresteen tarina ovat isomorfisessa suhteessa toisiinsa.

Athena pelasti Oresteen jumalten vihalta estämällä taruolentoja viemästä Orestesta jumalten rangaistavaksi (jumalien juonien takia Orestes oli murhannut vanhempansa tietämättään). Athena pelasti Oresteen kertmalla että heillä on järkeen perustuvat lait ja että demonitkin voivat jäädä Ateenaan asumaan tuomalla intohimoa asukkaiden elämään, jos he tottelevat Ateenan demokraattisia lakeja.

Paralleeli on siinä, että Russell oli emootioidensa riivaamaa, kunnes oppi hyväksymään epävarmuuden pysyväksi osaksi elämäänsä. Epävarmuudellakin kuitenkin oli jonkinlaiset säännöt. Matemaattisen kautensa jälkeen Russellista tulikin empirismin/tieteellisen maailmankuvan julkinen puolustaja. Russeellin luovuttua matematiikasta hän rupesi antamaan yleisöluentoja kosmologiasta, etiikasta, filosofian historiasta ja suhteellisuusteoriasta.


Lopuksi, täydellinen ympyrä (itsessään pythagoralainen käsite), kertoo oman tulkintansa Oresteesta ja tämän kärsimyksistä.